Näyttöportfolio

Osaamiseni kehittyminen opettajaopintojen aikana

Pedagogisella osaamisella tarkoitetaan opetus-, ohjaus- ja oppimisprosessien teoreettista ja käytännöllistä hallintaa opetuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin alueilla (Optima). 
Hallinta olisi vahvasti ilmaistu, mutta pedagogisten opintojen jälkeen uskallan sanoa, että selviydyn ammatillisena opettajana niin, että oppiminen tapahtuu tavoitteiden mukaisesti ja pyrkimykseni mukaan opetus on mielekästä niin opiskelijoille kuin opettajalle.

Kerron tässä videossa osaamiseni kehittymisestä pedagogisten opintojen aikana.

Opetusharjoittelussa loksahti moni asia kohdalleen, kun pääsin ensimmäistä kertaa "laitumelle" käytännön töihin. Pyrin arvioimaan omaa opetustani, opetustyyliäni ja opetusmenetelmiäni koko opetusharjoittelun ajan peilaten siihen, kiinnostuivatko opiskelijat opetettavista asioista ja opetusmenetelmistä. Opetusharjoittelu avarsi huomattavasti näkemystäni ammatillisen opettajan työstä. Käytännön tekeminen on usein teoriaa haasteellisempaa. Silti kokemus oli myönteinen ja antoisa. 

Tässä yksi videotallenne opetustunniltani.

Kokeneen työelämäläheisen ja taitavan opettajan Marjo Lehdon ohjaus oli paras tuki opetusharjoittelussani. Opetusharjoittelun päätteeksi olemme kehittäneet Marjo-open kanssa yhdessä Ekamin liiketalouden uusia opetussuunnitelmia ja niihin liittyviä opetusmenetelmiä. Kehittämiskohteena on ollut erityisesti työelämälähtöisyys; oppimisen toteutuminen työpaikoilla sekä opettajan rooli ohjaamisessa. 

Opiskelijoilta saamani palaute oli pääasiassa positiivista. Opetus oli heidän mielestään "ihan hyvää" ja "hyvä kun opettaja oli innostunut itsekin asiasta". Parin mielestä tehtävät olivat liian helppoja ja yhden mielestä tylsiä. Marjo-ope neuvoi, antoi palautetta ja arvioi oppimistani koko opetusharjoittelun aikana. 

Opetusharjoittelun päätteeksi pidimme Marjo-open kanssa palautekeskustelun, jossa kävimme lävitse ohjaavan opettajan arviointilomakkeen ja sain samalla suullista palautetta opetuksesta.Tässä tiivistelmä arvioinnista:

"Opetusharjoittelu sujui erittäin hyvin ja tässä lyhyessäkin ajassa Jaana tiedosti opettajan rooliin kuuluvat keskeiset haasteet. Jaana suunnitteli opetuksen opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Hän käytti monipuolisia opetusmenetelmiä sekä toimi erilaisissa vuorovaikutustilanteissa luontevasti. Hän toteutti opiskelija-arvioinnin suunnitelman ja ohjeiden mukaisesti erilaisilla arviointimenetelmillä.
Olemme tehneet Jaanan kanssa paljon yhteistyötä aikaisemminkin erilaisissa työelämäyhteyksissä ja nyt olemme jatkaneet opetussuunnitelman kehittämistä. Opetusharjoittelun myötä Jaana sai  uutta realistista näkökulmaa oppilaitoksen, opiskelijan sekä työelämän tavoitteiden ja  toteuttamisen yhteensovittamisesta. Tästä on hyvä jatkaa."

Lopuksi vielä muutama kuva ja ajatus opintopolun varrelta

Oulun lähipäivät Karinin kanssa tuntuivat melkein lomamatkalta

Kiitos maritoille ♥

Kiitos tuutoreille hyvästä opetuksesta ja korkeasta vaatimustasosta

Fb-Ape-ryhmän vuorovaikutus oli tärkeää

Hyvä opetuksen suunnittelun väline

Opetusryhmäni ny-yritys NY Aluemessuilla

Työssä oppimisen kehittämistä ja arviointia opiskelijan ja ohjaavan open kanssa.

Juuri nyt tuntuukin tältä

Joten taidan vähän opintojen päätteeksi irroitella

Muiden opintojen pohdintaa

Elinikäinen oppiminen minun kohdallani tarkoittaa uteliasta elämänasennetta, tiedonjanoa ja valmiutta uusien asioiden oppimiseen, sekä kymmenen vuoden aikuisopiskelua työn ohella tai opintovapaalla. Johtamisen erikoisammattitutkinto (2004) antoi pätevyyden ja paremman valmiuden esimiestyöhön. Ammattikorkeakoulututkinto (2011) avasi tien kohti ammatillista opettajuutta, koska samana vuonna muuttui asetus ammatillisten opintojen opettajan kelpoisuudesta ammatillisissa oppilaitoksissa.

Näyttötutkintomestarikoulutuksesta (2009) olen hyötynyt enemmän kuin olisin ikinä osannut arvata. Sain koulutuksen ansiosta riittävästi pääsykoepisteitä haussa pedagogisiin opintoihn, sekä valinnaiset opinnot hyväksilukuna.

Lähdin NTM-koulutukseen mukaan Ekamin opettajien pyynnöstä, koska Opetushallituksen taholta oli esitetty toive (vai kehoitus) saada työelämän edustajia osallistumaan koulutukseen. Koska olen pitkään toiminut Ekamin ammatillisessa neuvottelukunnassa ja eri ohjausryhmissä, oppilaitos myös maksoi koulutukseni. Ekamilaiset halusivat kannustaa minua ammattitaidon arvioinnista vastuussa olevana työelämän edustajana. Lisäksi oppilaitoksen tavoitteena oli tukea ammattitaitoni kehittymistä työpaikalla toteutuvissa arviointikeskusteluissa.

NTM-koulutuksessa verkostoiduin entistä paremmin Ekamiin. Tutustuin pariinkymmeeen opettajaan, ja oman ryhmän kehittämistehtävä liittyi Ekamin ammattisilta-hankkeeseen. Projektin tavoitteena oli työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen pedagogisten mallien ja ohjauksen yhdenmukaistaminen ja mallintaminen, toimintatapojen luominen opetuksen työelämävastaavuuden kehittämiseen sekä yhtenäisen työpaikkaohjaajakoulutuksen käyttöönotto oppilaitosten eri koulutusmuodoissa. Vaikka olin koulutuksessa opettajien kanssa välillä vähän ulalla, projektityöhömme minulla oli paljon annettavaa.

NTM-koulutuksen ansioista saan myös toimia ope-arvioijana Myynnin ammattitutkinnon ja merkonomien aikuiskoulutuksen näyttötutkintotilaisuuksissa. Olen käynyt nyt kaksi arviointikeskustelua opettajan roolissa, ja nautin siitä työstä erityisesti.

Nyt olen pedagogisten opintojen loppusuoralla ja hakeutumassa töihin Ekamiin ammatilliseksi opettajaksi. Toivottavasti edellä mainittu verkostoituminen opetusharjoittelun lisäksi vaikuttaa valintaan ja saan toivomani työpaikan.

Kasvatustieteen pohdintaa

Kasvatustieteen opiskeluni koostuvat aikuiskasvatustieteen perusopinnoista 80-luvulla. Koska 30 vuotta sitten ei tallennettu aineistoja ja pohdintoja muistitikulle, sain silloin luullakseni jonkinlaisen yleiskäsityksen kasvatustieteestä. Perusopinnoissa pohdimme, mitä merkitystä kasvatuksella ja koulutuksella on. Kasvatustiede selittää ja auttaa ymmärtämään ihmisten välistä vuorovaikutusta ja etsii ymmärrystä kasvatuksellisiin kysymyksiin. Aikuiskasvatuksessa painopisteenä oli enemmänkin koulutus ja yhteiskunnallinen kehittyminen. Tieteen tutkijan sijaan olen käytännönläheinen ihminen, joten pohdin tässä kasvatustiedettä oppijan ja opettajan näkökulmasta, pohjautuen omiin kokemuksiin kahden lapsen äitinä ja elämänkokemukseeni. Lähdekirjaksi valitsin kasvatuksen teorian professorin Tapio Puolimatkan teoksen Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat.

Minulle kasvatus tarkoittaa ihmisen tietoista ohjaamista pohjautuen omaan arvomaailmaan ja moraaliin. Olen kasvattanut lapseni niillä eväillä, jotka olen itselleni äidinmaidossa saanut, tavoitellen tunteen ja järjen tasapainoa. Kasvatuksen menetelmät ovat alitajuisesti olleet samat, vaikka lapsillani on 17 vuoden ikäero. Tällä pragmatistisella lähestymistavalla tulen todennäköisesti toimimaan myös nuorisopuolen ammatillisena opettajana, luottaen vaistooni ja käytännön kokemukseen. Jos opetustyylini osoittautuu käytännössä toimivaksi ja vie siten kehitystä eteenpäin, koen onnistumista ja sitä kautta työni arvokkaaksi.(Puolimatka,2010.)

Opettaminen voi olla suorien kysymysten esittämistä ja takomista "älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon" tai kasvuprosessia voi ohjata laittamalla nuoret ajattelemaan itse. Voin oikeiden vastausten sijaan kehittää opiskelijoiden kriittistä ajattelua kysymällä oikeita kysymyksiä. (Puolimatka,2010). Vastatessaan oikein esitettyihin kysymykseen oppija pohtii asiaa omien tietojensa pohjalta ja reflektoi omaa toimintaansa. Siten oppijan looginen ajattelu kehittyy ja ilmaisutaito paranee.

Riittävä ja monipuolinen vuorovaikutus on kasvatuksen ja kehityksen pohjana. Vuorovaikutus voi kuitenkin opetustilanteessa olla usein tulkinnallista. Aikuisella ja nuorella on usein erilainen näkökulma asioihin. Opiskelija ei välttämättä ymmärrä, jos en opettajana osaa kertoa opetettavan asian merkitystä esim. ammatin oppimisen kannalta. Opetus on siis tärkeää suhteuttaa siihen ymmärrykseen, minkä oletan olevan opiskelijalla. (Puolimatka,2010.)

Opettajan auktoriteetillä on iso merkitys toiminnan ohjaamisessa ja oppimistulosten saavuttamisessa. Auktoriteetin tarkoitus on sitoa koko ryhmä sovittuihin tavoitteisiin ja yhteiseen päämäärään. Auktoriteetti auttaa opettajaa kurinpidossa ja työrauhan ylläpitämisessä, kunhan se ei muutu vallankäytöksi.  (Puolimatka,2010.)

Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva (Yle.fi)

Olen pitkälti sitä mieltä, että auktoriteetti on synnynnäistä, mutta sitä voi hyvällä itsetuntemuksella kehittää. Opetusharjoittelussa painiskelin koko ajan auktoriteettikysymystä. Onko sitä minulla riittävästi? Missä vaiheessa korotan ääntäni tai näytän suuttumusta?  Saanko levottomankin ryhmän kuriin?
Tulin kolmen viikon jälkeen siihen tulokseen, että minun on luotettava vaistoihini ja omaan arvomaailmaan kurinpidollisissa asioissa, jotta minulla säilyy mielekkyys opetustyössä. On myös annettava opiskelijoille riittävästi tilaa, jotta heillä säilyy mielekkyys oppimisessa. Auktoriteettini ammatillisena opettajana syntyy samoista eväistä kuin lasteni äitinä: Rajat ja Rakkaus.

Opetusharjoittelun pohdintaa

Mikä merkitys opetusharjoittelulla oli minulle?

Sain helmikuun alussa loistavan äkkilähdön opetusharjoitteluun kolmeksi viikoksi päätoimisen tuntiopettajan palkallisena sijaisena. Opetusharjoittelussani toteutui kolme osakurssia kahdelle liiketalouden 2. vuoden opiskeluryhmälle. Lisäksi minua vielä pyydettiin sijaisen sijaiseksi kolmannelle ryhmälle neljänä päivänä. Kolmen viikon paketti sisälsi opetuksen tutkinnon osan osan suunnittelun, toteutuksen ja numeraalisen sekä sanallisen arvioinnin.
 Olin ehtinyt jonkin verran tutustua oppilaitoksen toimintaympäristöön toimiessani 15 vuoden ajan työelämän edustajana ammatillisessa neuvottelukunnassa ( ydinsuunnitelman lisäksi), mutta mainonnan opettajan toimintakentässä oli paljon uutta. Opetettava aihe oli minulle ammattini kautta tuttuja, mutta opettajan rooliin hyppääminen nopeassa aikataulussa oli melko haasteellista. Oppijantuntemus jäi enimmäkseen keskustelujen varaan ohjaavan opettajan kanssa, koska ehdin havainnoimaan heitä vain pari oppituntia ennen sijaisuutta. 
Huomasin kolmen viikon aikana, että pidän opettamisesta ja ohjaamisesta. Merkityksellistä oli kuitenkin havaita, kuinka yksin opettaja on vastuussa opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta, huolimatta ohjaavan opettajan tuesta ja avusta. Ei kukaan voi "toisen housuissa opettaa", joten minun oli tehtävä omannäköinen paketti kolmen viikon ajalle. Lähiopetusta oli yhteensä 56 tuntia, mutta työmäärä oli ainakin kolminkertainen. Moni opettaja kyllä lohdutteli opettajanhuoneessa, että työmäärä helpottuu vuosien myötä kun omaa opetusmateriaalia ja niihin sopivia opetusmenetelmiä on takataskussa.

Mitä opin ja miten aion kehittyä jatkossa?

Yllätyksenä tuli havainto, että toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa kasvatuksella on vähintäänkin yhtä iso merkitys kuin opetuksella. Teineiltä kun tahtoo ihan peruskohteliaisuudet, kuten myöhästymisen anteeksipyyntö ja kännykän sulkeminen, unohtua vähän väliä. Tein paljon töitä juoniakseni opiskelijaryhmien "pomot" puolelleni ja saadakseni ryhmädynamiikkaa paremmalle tasolle.
Oamkin ohjaajan opettajani Juha Huhtalan viestin siivittämänä olen pohtinut kurinpidollisia seikkoja. Olin viime viikolla Ekamin ammatillisen neuvottelukunnan kokouksessa (nyt vielä työelämän edustajana), ja kysyin kokeneilta opettajilta, onko oppilaitoksessa tarjolla työnohjausta uusille opettajille kurinpidollisissa asioissa. Ainakaan varsinaisesti tällä nimikkeellä ei opettajilla ollut asiasta tietoa, mutta ainahan on mahdollisuus ottaa asia itse aktiivisesti esille. Oli jotenkin lohduttavaa kuulla kokeneiden opettajien painiskelevan samojen asioiden kanssa. Uutena ja toivottavasti kohta myös päätoimisena opettajana etsin itselleni sopivaa linjausta kurinpidon suhteen. On vielä hiukan epäselvää, mikä on minun tasoni kestää hälinää ja vaatia opiskelijoilta kuuntelemaan ja osallistumaan aktiivisesti. Entä rajani kännykän käytön suhteen ja hyvien tapojen noudattamisessa. Tätä asiaa kun ei juurikaan opeteta ammattipedagogisissa opinnoissa.

Pohdin usein opetusharjoittelun aikana, mitkä opetettavan osa-alueen tiedoista ja taidoista ovat olennaisia ja tärkeitä ammatin oppimisen kannalta. Tämä ajatus minun tulee pitää kirkkaana myös vuosien jälkeen jättäessäni työelämän taakseni.Työelämäläheisyys tulee olemaan merkittävässä osassa opetustyötäni, ja se on myös pitkän työkokemukseni kautta vahvuuteni. Ammatillisena opettajana minun tulee vaan katsoa asiaa hiukan eri kantilta kuin työelämän edustajana.
Ape-opintojen opetusmenetelmä-vinkeistä hyödynsin Padletiä Myynti -ja kassatoimintojen opetuksessa 1. vuoden opiskelijoille. Pohdittimme yhdessä hyvän myyjän ominaisuuksia ja opiskelijat toivat myös kuvina mieluisia lisämyyntituotteita seinälle. He pitivät tästä heille uudesta menetelmästä, tosin ottivat myös vapauksia kirjoitella hiukan ylimääräisiä. Siitä syystä pyyhin pohjan. Rakensin myös Alias-pelin opintojaksolla käydyistä asioista. Opiskelijat pelasivat sitä jakson lopussa pienryhmissä, ja sain pelistä hyvää palautetta, kun asioita vielä kerrattiin kivalla tavalla.

Alias-mainonta-peli

Miten arvioin oman osaamiseni kehittymistä opetusharjoittelun aikana?

Pyrin arvioimaan omaa opetustani, opetustyyliäni ja opetusmenetelmiäni koko opetusharjoittelun ajan peilaten siihen, kiinnostuivatko opiskelijat opetettavista asioista ja opetusmenetelmistä. Oppimistehtävien avulla selvisi myös se, olivatko opiskelijat oppineet asiasisältöjä. Oppimistehtävien yhteydessä pyysin opiskelijoilta myös kirjallista sanallista arviointia opintojakson toteutumisen mielekkyydestä ja opetustaidoistani. Opiskelijoilta saamani palaute oli pääasiassa positiivista. Opetus oli heidän mielestään "ihan hyvää" ja "hyvä kun opettaja oli innostunut itsekin asiasta". Parin mielestä tehtävät olivat liian helppoja ja yhden mielestä tylsiä. Ohjaava opettajani Marjo Lehto neuvoi, antoi palautetta ja arvioi oppimistani opetusharjoittelun aikana. Opetusharjoittelun päätteeksi pidimme Lehdon kanssa palautekeskustelun, jossa kävimme läpi keskustellen ohjaavan opettajan arviointilomakkeen ja sain samalla suullista palautetta opetuksesta.
Arviointikokemusta minulle kerääntyy nyt myös saadessani toimia opettaja-arvioijana näyttötutkintotilaisuuksissa Myynnin ammattitutkinnon ja merkonomi-opiskelijoille. Muutama vuosi sitten yhdessä Ekamin opettajien kanssa käymäni näyttömestaritutkintokoulutus antaa pätevyyden arvioida myös aikuisopiskelijoita.

Ape-teemojen 11-15 oppimisprosessin pohdintaa

Oman ryhmän Työelämäläheisyys -tehtävässä päädyimme ryhmän jäsenten haasteellisten aikataulujen vuoksi itsenäiseen opiskeluun. Laadimme tehtävän Wordpress-alustalle. Työelämäosion tarkoituksena oli, että opettajaopiskelija osaa suunnitella, toteuttaa, arvioida ja kehittää työelämälähtöistä oppimista yhteisöllisesti toisten opettajien, opiskelijoiden, työelämän ja muiden sidosryhmien kanssa. Opettajaopiskelija mieltää työelämälähtöisyyden oman toimintansa ohjaavaksi periaatteeksi. Aihealueen ollessa erittäin laaja, keskityimme tehtävässä työelämäläheisyyden toteuttamiseen ja kehittämiseen. Tehtäväksi annoimme muille ryhmille ydinkysymyksiin pohjautuvan lyhyen kirjoitelman, jossa toteutui myös vertaisarviointi. Lopuksi annoimme palautetta kirjoitelmista.

Itselleni tehtävän asiat olivat melko tuttuja, mutta mielenkiintoista oli syventyä vielä kunnolla aiheeseen. Minun tehtäväni oli järjestää työelämäläheisen opettajan haastattelu ydinkysymysten pohjalta. Haastattelimme yhdessä ryhmän kanssa ydinkysymysten (Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt? Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan? ) pohjalta opetusharjoitteluni ohjaavaa opettajaa Marjo Lehtoa AC:ssa. Haastattelu sai paljon hyvää palautetta muilta ryhmiltä, ja palautteiden pohjalta se koettiin opetuksemme parhaimmaksi anniksi. Myös minulle se oli tehtävän antoisin osa. Uuden opetussuunnitelman mukaisesti työelämäyhteyksien luominen, ylläpitäminen ja kehittäminen on yksi ammatillisen opettajan päätehtävistä, koska yhä enemmän tutkinnon osien suorittaminen tullaan tekemään joko osittain tai kokonaan työpaikoilla.

Olen toiminut työpaikkaohjaajana liiketalouden opiskelijoille sekä ollut mukana ammatillisen neuvottelukunnan toiminnassa 15 vuoden ajan. Koen neuvottelukunnan merkityksen suurena oppilaitoksen ja työelämän dialogin paikkana sekä työelämäläheisyyden kehittämisessä.

Olen nyt myös aloittanut oman työni ohella Myynnin ammattitutkintojen näyttötutkintotilaisuuksien ope-arvioijana, ja arviointikeskustelujen yhteydessä pystyn viemään viestiä oppilaitoksen halusta tehdä hyvää työelämäyhteistyötä, sekä kertoa kuinka tärkeää on työpaikkojen aito kiinnostus auttaa opiskelijoita valmistumaan ammattiinsa osaavina työntekijöinä.

Muiden ryhmien Ape 11-15- teemoja olen pohtinut jo palautteiden yhteydessä, mutta yhteenvetona tässä vielä minulle merkityksellisimmät teemoista nousseet asiat.
Yrittäjyyskasvatus-tehtävää tehdessäni huomasin, että minussa on aina kasvanut pieni sisäinen yrittäjä. Olen nuoresta asti tottunut tekemään monen eri alan töitä, ja kantamaan vastuuta työtehtävien tunnollisesta hoitamisesta. Yrittäjyys työssäni näkyy asenteessa ja halussa onnistua ja kehittyä, joskin negatiivisessa mielessä voitaisiin joskus puhua myös suorittamisesta.
Olen toiminut kahvilayrittäjänä kolme vuotta nuoruudessani. Yrittäjämäinen ote minussa on rohkeutta ja kiinnostusta uusiin asioihin sekä pitkän työuran jälkeen oman alani osaamisen tunnistamista.

Erityiskasvatus-ryhmän opetuksessa oli minulle paljon uutta tärkeää tietoa. Ammatillisessa erityisopetuksessa tähdätään yhdenvertaisuuteen, eli erityisopetus tulisi toteuttaa ensisijaisesti tavallisissa oppilaitoksissa muiden opiskelijoiden joukossa, ja sain siitä jo maistiaisia opetusharjoittelussani. Ryhmissäni oli useita oppimishäiriöisiä opiskelijoita, ja se näkyi varsinkin iltapäivästä levottomuutena ja keskittymiskyvyttömyytenä. Opetuksen eriyttäminen nousikin minulle teemasta tärkeimmäksi pohdittavaksi asiaksi. Kuinka pystyn vastaamaan oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin opetustuntien puitteissa, niin että HOJKSatut opiskelijatkin jaksavat keskittyä ja kuunnella.

Kestävä kehitys opettajan työssä lähtee jo globaalista ajattelutavasta. Yhteiskunta - ja ympäristövastuu sekä tasa-arvoinen ihmisten kohtelu tulee näkyä niin työyhteisössä kuin opetustyössä. Sosiaalisen kestävyyden pohtiminen oli mielenkiintoisinta. Oppilaitoksen yhteisten arvot ja toimintatavat, työkavereiden ja opiskelijoiden kunnioittaminen. Tasa-arvoinen suhtautuminen opiskelijoihin lähtokohdistaan huolimatta. Syrjimisen ja kiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen.

Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys-teemasta mieleenjäävintä oli kotikansainvälisyys paikallisella tasolla, joka on jokapäiväisessä arjessa tapahtuvaa kulttuurierojen huomioon ottamista, ja toisaalta tasa-arvoista suhtautumista ympäristön ihmisiin ja asioihin.

Yrittäjyyskasvatus - eApe 11-15 teeman palaute ja pohdintaa

Palaute opetuksesta yrittäjyyskasvatus-ryhmälle

Miten opetustuokion ydinasiat tulivat opetuksessa esille, ja miten hyvin opin?

Ydinkysymykset:

1. Mitä on yrittäjyyskasvatus? Mitkä ovat yrittäjyyskasvatuksen keskeiset käsitteet?
2. Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistat opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?
3. Miten yrittäjyyskasvatusta ja sen tavoitteita tulee toteuttaa ammatillisessa koulutuksessa? 
Keskeinen tavoite oli ymmärtää, miten ammatillinen opettaja voi edistää yrittäjyyskasvatuksen saamista ammatillisen opetuksen keskeiseksi tehtäväksi oppilaitoksessa.

Kiireinen ajanjakso vaikutti siihen, että paneutumiseni yrittäjyyskasvatus-tehtävään ei ollut sitä luokkaa, että voisin olla tyytyväinen. Sisäinen yrittäjyyteni kapinoi vastaamisen puutteellista tasoa, mutta minun oli priorisoitava. Olin saanut loistavan mahdollisuuden opettajan sijaisuuteen ja samalla opetusharjoittelun yhtenäiseen toteuttamiseen, ja halusin pistää kaikki paukut sen onnistumiseen.

Kiitos yrittäjyyskasvatusryhmä ja Terhi, palautteenne oli kuitenkin positiivinen ja täysin oikeudenmukainen kannanotto vastaukseni/vastauksemme niukkuudesta. Turha puolustella, mutta sain juuri ennen tehtävän deadlinea sovittua haastattelun harjoittelukouluni opettajan kanssa, joka toimii myös yrittäjänä. Pahaksi onneksi influenssa ja korkea kuume kaatoi minut petiin ja haastattelu jäi siten toteutumatta :/

Kaikkiin ydinkysymyksiin löytyi tehtävästä vastaukset, ja ymmärrykseni yrittäjyyskasvatukseen kasvoi opetuksen tavoitteiden mukaisesti viimeistään tätä palautetta ja pohdintaa tehdessäni, koska kävin vielä kertaalleen koko tehtävän lävitse.

Miten opetustuokion loogisuus ja johdonmukaisuus toteutuivat?

Tehtävänanto tuntui alkuun sekavalta, enemmänkin lukuisia eri palasia kuin selkeä kokonaisuus. Vasta monen kertauksen jälkeen tajusin, miten tehtävää täytyy edetä. Tajuttuani jujun eteneminen oli sujuvampaa ja tehtävät johdonmukaisia.

Missä teemaryhmä erityisesti onnistui?

Tehtävä oli hyvin moninainen ja kekseliäs, ja tarina oli kivasti nimetty "matkaksi". Matkaan mahtui monenlaisia mielenkiintoisia pysäkkejä eli uutta opittavaa teemasta. "Radiota" oli kiva kuunnella! Yrittäjäkasvatus-aiheesta oli kattava tietopaketti.

Miten opetuksessa käytettiin aktivoinnin ja havainnollistamisen keinoja?

Opetuksessa oli runsaasti aktivoivia tehtäviä, AC-virikeluento, itsearviointi, diasarja, kuunnelmia ja videoita. Itse samaistuin yrittäjävideoista eniten Cleanmarin yrittäjätarinaan.

Mitkä olisivat ryhmän jäsenten kehittämiskohteita?

Tehtävänanto olisi saanut olla selkeämpi, vaikka koottuna yhdelle sivulle. Teemaryhmässä vastaaminen tuli eteen myös yllätyksenä, enkä osannut ottaa sitä aikataulutuksessa riittävän ajoissa huomioon.

Miten huomioin yrittäjyykasvatuksen ammatillisena opettajana

Minussa on aina kasvanut pieni sisäinen yrittäjä. Olen nuoresta asti tottunut tekemään monen eri alan töitä, ja kantamaan vastuuta työtehtävien tunnollisesta hoitamisesta. Yrittäjyys työssäni näkyy asenteessa ja halussa onnistua ja kehittyä, joskin negatiivisessa mielessä voitaisiin joskus puhua myös suorittamisesta. Olen toiminut kahvilayrittäjänä kolme vuotta nuoruudessani. Yrittäjämäinen ote minussa on rohkeutta ja kiinnostusta uusiin asioihin sekä oman osaamisen tunnistamista.

Yrittäjyyskasvatus tuli esiin luontaisena osana opetusharjoitteluani. Ohjasin Mainonnan opintojaksossa kahta liiketalouden ryhmää, jotka suunnittelivat ja toteuttivat omien nuori yrittäjä-yritystensä messuosastoja NY Aluemessuille. Opiskelijat valmistivat yrityksen markkinointimateriaalia, kuten esitteitä, käyntikortteja, julisteita, arvontalipukkeita ja Facebook-markkinointia.
Olen pystyttänyt työnantajani nimissä vuosien varrella lukuisia yritysmessuja, joten uskon että minusta oli aidosti hyötyä ohjamisessa.

Materiaalin valmistumisen lisäksi pidin tärkeänä opetustyönä saada opiskelijat ajattelemaan yrittäjämäisesti, eli pohtimaan mitä he haluavat messuilta, mitä he haluavat kertoa siellä ny-yrityksestään ja miten he aikovat sen tehdä. Ja mitä kaikkea se heiltä vaatii esim. asenteen, ammattiylpeyden ja edustamisen suhteen (=käyttäytyminen, pukeutuminen ym.) 

Osa opiskelijoista oli aktiivisia ja oma-aloitteisia. He uskoivat omaan liiketoimintaansa ja halusivat ny-yrityksen näyttävän edustavalta messuilla. Heistä huokui yrittäjyys, ja he touhusivat oma-aloitteisesti messumateriaalinsa valmiiksi, kunhan välillä kävin kehumassa heidän aikaansaannoksiaan.

Osa opiskelijoista oli joutunut perustamaan ny-yrityksen tahtomattaan. Heillä ei ollut mieluista liikeideaa saati intoa tehdä mitään yrityksen tai messujen hyväksi. Tätä porukkaa yritin kuitenkin innostaa ja kannustaa löytämään itsestään edes pienen yrittäjämäisen kipinän. Onnistumista koin nähdessäni, että heidänkin messumateriaalit valmistuvat ajallaan.

Valitettavasti opetusharjoitteluni päättyessä NY Aluemessupäivänä sairastuin influenssaan, enkä päässyt näkemään ja kokemaan messuja yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kolme ohjaamistani ny-yrityksistä palkittiin messuilla, ja olin heistä niin ylpeä.

Erityiskasvatus - eApe 11-15 teeman palaute ja pohdintaa

Palaute opetuksesta Erkka-ryhmälle

Miten opetustuokion ydinasiat tulivat opetuksessa esille, ja miten hyvin opin?

Ydinkysymykset:

1. Miten erityisopetus järjestetään ammatillisessa koulutuksessa ja ammatillisella korkea-asteella?

2. Miten opettaja voi konkreettisesti auttaa erilaista oppijaa oppimassa omassa ryhmässään?

Erityiskasvatus-teemassa oli minulle paljon uutta ja lähtötason pohdinta auttoi orientoitumaan oppimiseen. Ydinasioita oli käsitelty tehtävässä hyvin ja laajasti, mutta Erkka-asiat ovat niin moninaisia, että kertaamista riittäisi. Erityiskasvatuksen termistö tuli tutummaksi. Tehtävä pisti myös pohtimaan, kuinka monimuotoista ammattiopetus voi olla, ja miten opiskelijat voivat olla niin monista lähtökohdista. Ymmärrys opetuksen eriyttämiseen kasvoi hiukan. 

Miten opetustuokion loogisuus ja johdonmukaisuus toteutuivat ja missä teemaryhmä erityisesti onnistui?

Erkka-ryhmän nettisivut erottuivat hienosti visuaalisella tavalla omannäköisinä. Tehtävä oli hyvin suunniteltu, ja looginen eteneminen oli tosi helppoa. Hyvä että Lopuksi-otsikon alta pystyi tarkistamaan tehtävät. Loogisuus ja raikkaus linjasivat koko tehtävää.

Miten opetuksessa käytettiin aktivoinnin ja havainnollistamisen keinoja?

Vaikka tehtävässä edettiin itsenäisesti nettisivuilla, eteen tuli sopivissa väleissä kivoja knoppikohtia, kuten äänestyksiä, kysymyksiä ja musaa, jotka virkistivät ja toisaalta haastoivat kaiken aikaa luetun ymmärtämisen.

Mitkä olisivat ryhmän jäsenten kehittämiskohteita?

Lopuksi-otsikon olisi kenties voinut nimetä paremmin kuvaamaan sisältöä. 

Miten huomioin erityiskasvatuksen ammatillisena opettajana

Erityiskasvatustusteema on tärkeää yleissivistävää tietoa ammatilliselle opettajalle. Erityisen tärkeäksi tämän aiheen opetus tuli minulle opetusharjoittelun alettua, koska kolmen viikon ajan kahdessa opetusryhmässäni oli yksi ulkomaalaistaustainen ja kolme "hojksattua"opiskelijaa. Ilman tuoretta tietämystäni en olisi osannut kysyä ohjaavalta opettajaltani koko asiasta, enkä olisi täten myöskään tunnistanut tarvetta ottaa asiaa opetuksessa huomioon. 

Erityiskasvatuksesta minun lyhyessä opetussessiossani voidaan puhua, kun piti miettiä, miten oppimishäiriöisen nuoren ( ja ylipäätään teini-ikäisen) saa keskittymään, kuuntelemaan ja oppimaan. Alun kömpelyyden jälkeen koetin suunnitella tunnit niin, että opetuksen aloitus olisi esim. mukaansatempaava video, vain lyhyt suullinen johdatus aiheeseen, ja kiireesti nuoret aktivoivan tehtävän kimppuun. Mielellään pois omista leireistä parityöhön tai pienryhmiin. Ohjeet kerroin yleensä pariin kertaan ja kehotin rohkeasti kysymään. Yritin myös pitää melutason siedettävänä, varsinkin ohjeistuksen aikana. Tulin huomaamaan, että erityisopiskelijat malttoivat keskittyä paremmin, kun tekemistä oli riittävästi ja ryhti tekemisessä ( yritin siis pitää kuria sen minkä taisin).

Ulkomaalaistaustaisen opiskelijan oppimista olisi ollut vaikeampi todentaa ilman kirjallisia oppimistehtäviä, koska kiltti hiljainen opiskelija ei yleensä kysynyt mitään. Tarkistaessani tehtäviä huomasin, ettei hän ollut ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä. Näin jälkikäteen ymmärrän, että opetusharjoittelussani ei hänen kohdalla opetuksen eriyttämistä tapahtunut riittävästi. 

Erkka-opintomatkani siis jatkukoon.