Erityiskasvatus - eApe 11-15 teeman palaute ja pohdintaa

Palaute opetuksesta Erkka-ryhmälle

Miten opetustuokion ydinasiat tulivat opetuksessa esille, ja miten hyvin opin?

Ydinkysymykset:

1. Miten erityisopetus järjestetään ammatillisessa koulutuksessa ja ammatillisella korkea-asteella?

2. Miten opettaja voi konkreettisesti auttaa erilaista oppijaa oppimassa omassa ryhmässään?

Erityiskasvatus-teemassa oli minulle paljon uutta ja lähtötason pohdinta auttoi orientoitumaan oppimiseen. Ydinasioita oli käsitelty tehtävässä hyvin ja laajasti, mutta Erkka-asiat ovat niin moninaisia, että kertaamista riittäisi. Erityiskasvatuksen termistö tuli tutummaksi. Tehtävä pisti myös pohtimaan, kuinka monimuotoista ammattiopetus voi olla, ja miten opiskelijat voivat olla niin monista lähtökohdista. Ymmärrys opetuksen eriyttämiseen kasvoi hiukan. 

Miten opetustuokion loogisuus ja johdonmukaisuus toteutuivat ja missä teemaryhmä erityisesti onnistui?

Erkka-ryhmän nettisivut erottuivat hienosti visuaalisella tavalla omannäköisinä. Tehtävä oli hyvin suunniteltu, ja looginen eteneminen oli tosi helppoa. Hyvä että Lopuksi-otsikon alta pystyi tarkistamaan tehtävät. Loogisuus ja raikkaus linjasivat koko tehtävää.

Miten opetuksessa käytettiin aktivoinnin ja havainnollistamisen keinoja?

Vaikka tehtävässä edettiin itsenäisesti nettisivuilla, eteen tuli sopivissa väleissä kivoja knoppikohtia, kuten äänestyksiä, kysymyksiä ja musaa, jotka virkistivät ja toisaalta haastoivat kaiken aikaa luetun ymmärtämisen.

Mitkä olisivat ryhmän jäsenten kehittämiskohteita?

Lopuksi-otsikon olisi kenties voinut nimetä paremmin kuvaamaan sisältöä. 

Miten huomioin erityiskasvatuksen ammatillisena opettajana

Erityiskasvatustusteema on tärkeää yleissivistävää tietoa ammatilliselle opettajalle. Erityisen tärkeäksi tämän aiheen opetus tuli minulle opetusharjoittelun alettua, koska kolmen viikon ajan kahdessa opetusryhmässäni oli yksi ulkomaalaistaustainen ja kolme "hojksattua"opiskelijaa. Ilman tuoretta tietämystäni en olisi osannut kysyä ohjaavalta opettajaltani koko asiasta, enkä olisi täten myöskään tunnistanut tarvetta ottaa asiaa opetuksessa huomioon. 

Erityiskasvatuksesta minun lyhyessä opetussessiossani voidaan puhua, kun piti miettiä, miten oppimishäiriöisen nuoren ( ja ylipäätään teini-ikäisen) saa keskittymään, kuuntelemaan ja oppimaan. Alun kömpelyyden jälkeen koetin suunnitella tunnit niin, että opetuksen aloitus olisi esim. mukaansatempaava video, vain lyhyt suullinen johdatus aiheeseen, ja kiireesti nuoret aktivoivan tehtävän kimppuun. Mielellään pois omista leireistä parityöhön tai pienryhmiin. Ohjeet kerroin yleensä pariin kertaan ja kehotin rohkeasti kysymään. Yritin myös pitää melutason siedettävänä, varsinkin ohjeistuksen aikana. Tulin huomaamaan, että erityisopiskelijat malttoivat keskittyä paremmin, kun tekemistä oli riittävästi ja ryhti tekemisessä ( yritin siis pitää kuria sen minkä taisin).

Ulkomaalaistaustaisen opiskelijan oppimista olisi ollut vaikeampi todentaa ilman kirjallisia oppimistehtäviä, koska kiltti hiljainen opiskelija ei yleensä kysynyt mitään. Tarkistaessani tehtäviä huomasin, ettei hän ollut ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä. Näin jälkikäteen ymmärrän, että opetusharjoittelussani ei hänen kohdalla opetuksen eriyttämistä tapahtunut riittävästi. 

Erkka-opintomatkani siis jatkukoon.