sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Oppiminen, ohjaus ja oppijan tuntemus. AC-istunto heti juhannuksen jälkeen

Tämän  toisen AC-istunnon aikana olin perheeni kanssa ansaitulla kesälomamatkalla Ikaalisissa, ja siten 
poissa live-opetuksesta. Onneksi meillä oli omassa ryhmässä Marita Karin kanssa parityö, jonka hän lupautui esittämään puolestani. Olin osallistunut ennakkomateriaalin tekoon, ja Janne-tutorin kanssa sovimme, että katson tallenteet, otan opikseni ja pohdin tätä aihealuetta jälkeenpäin blogissani.

  1. Kuva: Juu, ei hullumpaa
    Lomareissun ainoa uimakelipäivä

Maritat-ryhmän aihe: Miten oppimista ohjataan?

OPPIMISNÄKEMYKSET olivat pääaiheena tässä opetussessiossa. Tutustuin AC-tallenteista behavioristiseen sekä kokemukselliseen oppimiseen ja kaikkeen siltä väliltä. AC-tallenteiden katsomisessa jälkeenpäin on se hyvä puoli, että kun katsoo joka asiantuntijaryhmän esitykset, niin kaikkien ryhmien aiheet kertaantuvat. Tämän osuuden toeriat olivat nimikkeinä minulle uusia, vaikka tutustuttuani niihin huomasin, että käytännössä olen esimiestyössäni toiminut useinkin näiden teorioiden pohjalta.

Oppimisteorioita
  • Behavioristinen oppiminen; "keppi ja porkkana" -malli
  • Humanistinen oppiminen; kehittävää ja kokemuksellista
  • Konstruktivistinen oppiminen; ymmärtäminen, perustana arvot ja asenteet
  • Situationaalinen oppiminen; sidoksissa ympäristöön ja tilanteeseen, esim. työssä oppiminen
  • Kognitiivinen oppiminen; tieto on opettajalla, opiskelija muistaa oppimansa
  • Kokemuksellinen oppiminen; tekemällä oppii ja kokemalla syventää oppimaansa
Oppimisteorioista löytyy monia yhteneväisiä piirteitä. Selkeästi kaikki ryhmät nostivat esiin konstruktivistisen oppimisen tämän ajan tärkeimmäksi menetelmäksi. Konstruktivistinen oppiminen rakentuu aiemmin opitun päälle. Oppiminen perustuu siis aiempaan tietoon ja kokemukseen. Opettaja luo oppimisympäristön, joka ohjaa hakemaan tietoa ja ottamaan itse selvää. Opettaja ohjaa tarvittaessa ja toimii linkkinä tiedon hakemiseen.

Miten hyödynnän teemoja opettajana?

Opiskelijalla tulee olla perusasiat kunnossa, jotta hän kykenee motivoitumaan opiskeluun ja itseohjautuvuuteen. Olennaista ammatillisen opettajan on ymmärtää, mikä mikä on opiskelija ammatin oppimisen ja siinä tarvittavien taitojen kannalta merkitsevää.

Opettajan ohjaamisen tarve riippuu niin paljon opiskelija-aineksesta. 16-vuotiaat "amislaiset" toimivat toisinaan keppi ja porkkana -menetelmällä, kun taas ammattikorkeakouluopiskelijat voivat olla huomattavasti itseohjautuvampia ja kykenevät konstruktivistiseen oppimiseen.

Omaehtoinen tiedonhaku on opiskeljoille tänä päivänä helppoa, mutta opettajan täytyy osata ohjata ja neuvoa oikean tiedon löytymiseen.

Opettajan tehtävänä on aina:
  • Suunnnitella opetustilanteet
  • Tukea ja neuvoa opiskelijoita
  • Arvioida 

Lisäksi hyvä opettaja antaa tietoa, opettaa tiedonhakuun, luo eri oppimisympäristöissä työelämälähtöisiä oppimistehtäviä, auttaa tutkivan otteen kehittämisessä jne. HUOH. Ei ole helppoa.














1 kommentti:

  1. Hyvä, että tunnistit esimiestyöstä esimerkkitilanteita, joita eri teoreettiset kehykset voivat kuvailla. Olisi ollut kiinnostavaa lukea muutama esimerkki, ne ovat kaikkein parhaita esimerkkejä siitä, että käsitteet osataan hallita ja ne linkittyvät käytännön tekemiseen.

    Teoriahan tosiaan kuvaa todellisuutta, eli toki kaikki teoriat "tapahtuvat" käytännössä koko ajan. Yksilön kyky tarkastella asioita eri (teoreettisista) näkökulmista voi vaihdella paljon. Mitä monipuolisemmin osaa purkaa tilanteen tapahtumisiksi, syy-seuraus -suhteiksi, prosesseiksi, jne. sitä enemmän eri teoreettisista lähestymistavoista voi saada apua vaikkapa toimintatapojen kehittämisessä.

    VastaaPoista